Savasana osa 1: Joogan vaikein asana?
Mikä, miten ja miksi? Restoratiiisessa joogassa savasana on levon asanoiden aatelia.
Kun ensimmäisen kerran kokeilin joogaa 90-luvun lopussa, ilahduin kovasti kun kaiken rehkimisen lopuksi päästiin lattialle makaamaan hiljaa. Vaikka nuorena olinkin innokas jumppaaja, kuuluin koulun liikuntatunneillakin siihen joukkoon, joka ehdotti ohjelmaan ”rentoutumisharjoituksia”. Ja kun myöhemmin aikuisiällä aloitin joogan säännöllisen harjoittamisen, ei hiljaa paikoillaan oleminen ollut minulle se vaikein juttu, vaan fyysisesti vaativien harjoitusten opetteleminen.
Savasana, pieni kuolema
Sen sijaan aika monille rentoutumiseen tähtäävä savasana eli “kuolleen asento” vaikuttaa olevan haastava. Yksi miettii kauppalistaa ja sadattelee, miksi pitää maata hiljaa aloillaan, kun voisi olla jo puolivälissä matkalla ruokaostoksille. Toinen taas nukahtaa saman tien.
Joitakin paikoillaan ja etenkin selinmakuulla makaaminen ahdistaa tai jopa pelottaa. Siihen voi olla syynä voimakas ahdistuneisuus tai traumakokemuksia, jolloin ihminen tarvitsee terveydenhuollon ammattilaisen tukea.
Sanotaan, että savasana on kuin painaisi tallenna-nappulaa. Olet tehnyt työn eli fyysistä ponnistelua ainakin jossakin määrin vaativat harjoitukset, ja nyt tulokset tallennetaan kehoon ja mieleen. Niiden annetaan imeytyä koko olemukseen sillä aikaa, kun keho lepää paikoillaan – hetkellisesti kuin kuolleena – ennen kuin voidaan jatkaa päivää uusin, tasapainottunein energioin.
Rentoutumisen taide
Restoratiivisen joogan tyyliin tehtynä savasanassa ollaan 20–30 minuuttia, ja keho tuetaan ja pehmustetaan hyvin, jotta kehon on mukava olla eikä sitä tarvitse kannatella lihasvoimalla. Silmätyyny (tai jotakin pientä painoa otsalle) ja peitto kuuluvat hermoston tyynnyttämisen reseptiin.
Kaikki tämä tekee asanasta rentouttavan monien keholle, ja nekin jotka alkuun epäilevät, pystyvätkö pysymään paikoillaan 20 minuutin ajan, saattavat yllättyä, miten syvälle lepoon restoratiivisen joogan savasanat vievät.
Miksi on hyvä olla niin kauan? Koska kehon fysiologinen rentoutuminen pääsee useimpien kohdalla kunnolla vauhtiin vasta ensimmäisten 10-15 minuutin jälkeen, kun parasympaattinen hermosto eli niin sanottu lepohermosto aktivoituu. Syke alkaa laskea, verenpaine samoin. Hengitys tasaantuu, lihakset hellittävät. Verenkierto sisäelimissä tehostuu edistäen ruuansulatusta. Hormonitoiminta tasapainottuu.
Itse teen pitkän restoratiivisen savasanan yleensä omana itsenäisenä harjoituksenaan. Niin sanotun aktiivisen asanaharjoituksen teen erikseen, ja sen jälkeen makaan tai istun ehkä vain pari minuuttia paikoillani.
Savasanoja on enemmän kuin yksi
Yleisin mielikuva savasanasta on selinmakuu. Mutta se voi olla myös esimerkiksi päinmakuu, kylkimakuu tai selinmakuu, jossa jalat on nostettu tuolille.
Restoratiivisessa joogassa on liuta erilaisia versioita, joita voi kokeilla erilaisiin tilanteisiin. Pranayama savasana on hyvä hengitysharjoitusten kokeilemiseen, kylkimakuu taas sopii raskaana oleville tai niille, joista selinmakuu tuntuu turvattomalta, kun taas jalat tuolilla -versio on hyvä esimerkiksi alaraajojen nestekierron virkistämiseen.
Lisäksi aivan kuten ruoankin suhteen, makuja on erilaisia. Yksi savasana vain ”maistuu” paremmalta toinen.
Restoratiivisen joogan savasanoihin tutustumme tänä keväänä Turussa 26.3. Palautumisstudio Himmaassa, jossa ohjaan restoratiivisen joogan master classin. Vieläkin syvempi sukellus on tarjolla ASANA Helsingissä, jossa alkaa restoratiivisen joogan ohjaajakoulutus. Neljä 2 päivän moduulia pidetään ajalla 18.2.-21.5.22.
Kaksiosaisen sarjan toisessa osassa kirjoitan savasanasta sisäisenä hellittämisen kokemuksena.
Tulevat tapahtumat:
Kirjoittajasta
Olen Kirsi Saivosalmi, levon vallankumouksen perustaja, tietokirjailija, levon lähettiläs ja restoratiivisen joogan opettaja ja kouluttaja.