Miten löysin restoratiivisen joogan
Ensimmäisillä kerroilla vuonna 2011 restoratiivinen jooga ei tehnyt minuun kovin suurta vaikutusta. Olin juuri aloittanut joogan iyengarjoogan kursseilla Turussa. Iyengarjoogassa joka neljäs viikko on omistettu restoratiiviselle joogalle, muina viikkoina harjoitus on fyysisesti intensiivisempää. Restoratiivisella viikoilla iyengarjoogan harjoitus on kevyempi ja monet asennot tehdään istuen tai makuulla keho tuettuna joogablokkien, putkityynyjen, tuolien tai muiden välineiden avulla.
Lapseni olivat tuolloin vielä pieniä ja aikaa liikunnalle oli vähän. Halusin käyttää harvat omat hetket “hyödyksi”, joten lepäily restoratiivisella tunnilla tuntui lähes ajanhaaskaamiselta, vaikka iyengaropettajani Jenny Lauronen oli ja onkin supertaitava työssään.
Silloinen minäni halusi kuitenkin joogasta liikettä ja kunnonkohotusta, kuten moni muukin istumatyötä tekevä joogan aloittaja. Aloittelijalle on luonnollista hakea kehoon tuntemuksia, kuten venytyksen tunnetta, eikä restoratiivisessa joogassa niitä juurikaan synny.Olen pyrkinyt muistamaan oman vuosien takaisen tilanteeni aina kun uusi ihminen saapuu tunneilleni ensimmäistä kertaa. Voi olla, että restoratiivinen jooga kolahtaa häneen heti. Voi myös olla, että hän lähtee tunnilta kyllästyneenä tai hämillään, palatakseen kenties muutaman vuoden päästä, kun elämäntilanne on muuttunut tai kun joogakokemusta on kertynyt enemmän. Tai ehkä ei koskaan.
Ei restoratiivinen jooga kaikkien juttu ole. On muitakin tapoja rauhoittua, kuten yoga nidra, äänimaljarentoutus ja muut syvärentoutustekniikat, vyöhyketerapia… Tietoinen syvän levon tila ja hyvinvointia elvyttävät asennot samassa paketissa olivat kuitenkin niitä restoratiivisen joogan erityispiirteitä, joille minä menetin sydämeni.
Palauttavan levon voima
Seuraavien vuosien aikana aloin löytää restoratiivisen joogan voiman jatkaessani Jennyn iyengarjoogan kursseilla ja saapuessani sen myötä joka neljäs viikko restoratiivisen joogan tunnille. Etenkin jos oloni oli uupunut tai toivuin flunssasta, harjoitus teki erityisen hyvää itsenäisesti kotona tehtynäkin ja toi uusia voimia sen sijaan, että se olisi verottanut niitä. Vasta kun pysähdyin lepäämään, huomasin miten väsyneeksi perhearki harrastuskuljetuksineen minut oli tehnyt. Moni restoratiivisen joogan tunneillani käynyt on sanonut minulle samaa. Väsymyksen syvyyden huomaa kunnolla vasta sitten, kun asettautuu restoratiivisen joogan asentoon.
Joogaopettajakoulutuksessa vuonna 2015 muistan ajatelleeni, että seuraavaksi haluan kouluttautua lisää restoratiivisessa joogassa. Valmistuttuani Slow Yogan opettajaksi aloin ohjata oman iyengarjoogan harjoittelutaustani, restoratiivisen joogan verkko-opintojen ja alan oppaiden ahkeran pänttäämisen pohjalta restoratiivisia joogatunteja Joogakerttulissa vuonna 2017. Opettajakoulutuksen etsintä jatkui samalla, ja vihdoin syksyllä 2018 löytyi se oikea.
Tie joogamuodon oppilaaksi ja opettajaksi
Judith Hanson Lasater oli tulossa seuraavana keväänä Yhdysvalloista Lontooseen pitämään opettajakurssin, johon ilmoittauduin lyhyen pohdinnan jälkeen. Hänen valtuuttamansa opettaja Adelene Cheong oli järjestämässä ykköstason koulutuksen jo talvella, ja ilmoittautua pamautin siihenkin. Hieman hirvitti, miten selviäisin molemmista matkusteluineen ja kirjallisine lopputöineen niin tiiviissä tahdissa, mutta palo restoratiivista joogaa kohtaan oli kytenyt jo niin kauan, että tiesin tehneeni oikean päätöksen.
Judith Hanson Lasater on jatkokehittänyt restoratiivista joogaa maailman arvostetuimpiin joogaopettajiin kuuluvan B.K.S. Iyengarin uraauurtavan työn pohjalta “pehmustetumpaan” suuntaan. Lasater on Iyengarin vanha oppilas, koulutukseltaan fysioterapeutti ja opettanut joogaa vuodesta 1971. Hän on tehnyt yhteistyötä muun muassa unitutkija ja iyengarjoogaopettaja Roger Colen kanssa. Lasaterin ensimmäinen restoratiivisen joogan opas Relax and Renew: Restful Yoga for Stressful Times julkaistiin vuonna 1995 ja siitä tuli klassikko.
Herneprinsessan herkkyydellä
Lasaterin mukaan perusedellytykset restoratiivisen joogan harjoitukselle ovat lämpöisyys, hiljaisuus, paikallaan pysyminen ja hämäryys. Lisäksi tarvitaan aikaa. Vaikka kaikissa asennoissa ei olla yhtä pitkään, kehon asettuminen lepotilaan vie fysiologisesti noin 15 minuuttia (syke laskee, hengitystiheys laskee luonnollisesti jne.). Sen jälkeen alkaa syvän tietoisen levon tila, jossa tarve reagoida aistiärsykkeisiin vähenee, ajatustenvirta hiljenee ja keho voi tuntua kelluvan.
Harva pystyy löytämään sen, jos ympärillä on valoisaa, hälyisää, viileää, tai jos asentoja vaihdetaan minuutin-parin välein tai jos ne tuntuvat kehossa epämukavilta. Yritykset voivat johtaa epäonnistumisen tunteeseen, uskomukseen että paikoillaan olo ja rauhoittuminen eivät ole itselle mahdollisia.
Jokainen meistä on tietenkin yksilöllinen: yhdellä kierrokset ovat korkealla ja harjoittelu kestää pidempään, toisella taas palautumisvaihde löytyy jo ensimmäisellä restoratiivisella tunnilla.
Entä jos nukahdan?
Harjoittelun jatkuessa viikkojen ja kuukausien mittaan sekä muutoinkin terveellisesti elämällä ihminen harjaantuu lepäämisen taidossa. Autonomisen hermoston toiminta tasapainottuu, sen sympaattinen ja parasympaattinen osio toimivat tarkoituksenmukaisesti, ja ihmisen vallitsevasta olotilasta tulee virkeä, levollinen ja tasapainoinen.
Myöskin toinen yleinen piirre alkaa harjoittelun avulla helpottaa: alussa jotkut nukahtavat heti restoratiivisen joogatunnin alkumetreillä, etenkin jos yöunesta on pulaa. Harjoituksen tarkoitushan ei ole ottaa puolentoista tunnin unet, vaan levätä siinä elvyttävässä rajatilassa, jossa aika ja paikka katoavat ja kehon sekä mielen valtaa syvä tyytyväisyyden tunne. Yöuni todennäköisesti sitäpaitsi kärsii, jos joogatunti kuluu nukkuessa (pieni torkahtelu ei yleensä haittaa). Restoratiivisen joogan säännöllinen harjoittelu voi parantaa nukkumistottumuksia ja sen myötä täyteen uneen vaipuminen harjoituksen aikana loppuu.
Itselleni riittää rauhoittumisen käynnistymiseen usein jo se, kun laskeudun bolsterityynyjen ja muiden joogatukien varaan. Mutta ei aina: päivät ovat erilaisia. Kotiharjoituksessa kiireettömän hetken rakentaminen arjen keskelle on a ja o.
Kasvitkin tarvitsevat säännöllistä hoitoa
Koitan tehdä 20 minuutin restoratiivisen joogan harjoituksen joka päivä, mutta melko usein se ei onnistu. Muutama 20 minuutin kerta ja yksi pitkä harjoitus viikossa kuuluvat nykyisin ohjelmaani. Opiskelen koko ajan uusia asioita restoratiivisesta joogasta, joten myös sen vuoksi säännöllinen oma harjoittelu on välttämätöntä.
Vaihdevuosien takia sekä joogaopettajan ja luovan kirjoittajan melko intensiivisessä elämässä levon joogan harjoittaminen on minulle elinehto. Voimien tankkaamista teen tietenkin monella muullakin lailla, kuten liikkumalla, nukkumalla riittävästi ja viettämällä aikaa läheisten kanssa. Mutta tietoinen syvä lepotila on oma meditatiivinen hemmotteluhetkeni. Joskus ajattelen, että olen kuin kasvi, joka saa restoratiivisen joogan harjoituksesta tarvitsemansa veden ja ravinteet jatkaakseen kasvuaan elinvoimaisena.
Tulevat tapahtumat:
Kirjoittajasta
Olen Kirsi Saivosalmi, levon vallankumouksen perustaja, tietokirjailija, levon lähettiläs ja restoratiivisen joogan opettaja ja kouluttaja.